Toinen ihana ajanviete on tietenkin aarteenetsintä kirppareilla. Tänään vuorossa oli Mankkaalla sijaitseva Akseli. Lapsella oli tarpeeksi eväitä ja oma rakas kummitäti seurana, niin reissu sujui hyvin. Tänään löytöjä oli tarjolla runsaasti, suorastaan ylitarjontaa! Mukaan tarttui jopa itsellenikin vaatetta.

Tämän kaiken sain mukaani hintaan 22€.

Kuinka haluan elämäni elää? Mistä toivon onneni koostuvan? Koska minusta tuli aikuinen? Jäisikö joku kaipaamaan, jos kuolisin? Mitä seuraavaksi? Ja milloin? Mihin aika katoaa? Kuinka olla parempi ihminen? Mitä jää käteen? Kuinka löytää uudelleen se lapsuuden puhdas ilo? Kuka keksii velvollisuudet? Kuinka löytää tasapaino?

Huh, ja tässä oli vaan osa kysymyksistä! Vastaukset olisikin jo luku erikseen.

Eilisestä vielä sen verran, että sain pitää pientä vaavia sylissä! <3 Sitä aina unohtaa, kuinka pieniä pienimmät voivatkaan olla. Oih! Sain myös kylään vaavin äiskän ja iskän, jotka toivat omenapiirakkaa tullessaan. Nam!

Syksy on saapunut Espooseen. Lehdet putoo puista.

Käytiin tosiaan katsastamassa Suomenojan uusi Onni-kirppis. En tehnyt yhtään löytöä. Hinnatkin tuntu olevan aika pilvissä. Mukana oli myös hieman nälkäinen ja väsynyt lapsi, mikä rajoitti aarteiden etsintääni. Henkikökunta oli tosi mukavaa!

http://www.ainojaonni.fi/

Lapset on aika nopeita. Ainakin Aleksi tuntuu ehtivän salamana paikasta toiseen. Hauska juttu, kun käänsin selän ja laitoin ulkovaatteita naulakkoon, niin eteisestä kuului: "Nam, Nam!"

Allu löysi patongin kauppakassista.

Myöhemmin, kun laitoin pyykkejä, löysin saunasta jotain erikoista:

Kuva-arvoitus! Mikä, mikä???

Herran Frisbeet saunassa!!!! Oli kuulemma olleet kuraisia, joten pitihän ne pestä ja saada vielä kuivaksikin. On herra innostunut pelaamaan frisbeegolfia. Tuntuu tykkäävän ihan tosissaan kyseisestä lajista. Täytynee lähteä joku kerta mukaan heittelemään.

Sunnuntai on tietenkin hyvä päivä tavata ystäviä ja rupatella. Kahvipöydässä mulle tarjottiin kasa vitamiineja, jos vaikka alkais lentsu helpottamaan! Maistoin myös ensimmäistä kertaa elämässäni luumupiirakkaa. Oli hyvää, sopivasti kirpakkaa. Luumuja sain myös kotiinviemiseksi.

Kotona oli sitten aika ryhtyä iltapuuhiin. Pakko laittaa viel yks kuva.

Iltatoimiin kuuluu tietenkin hampaiden pesu!

Tänään on tosiaan ollut aikaa pyöriä kotona ja ihmetellä. Löysin ilokseni teiniajoilta peräisin olevan pienen vihkon, mihin oli ikuistettu ikimuistoinen Hartola-räppi, joka me tyttöjen kanssa keksittiin. Hartolassa on siis meidän kesämökki, missä vietettiin kamujen kanssa muutama ikimuistoinen kesä. En uskalla tähän riimejä raapustaa, jottei kukaan asianomainen loukkaantuisi. On meinaan aika tykkiä tekstiä! Vihkossa oli myös mietelauseita, kuten:

"Sukat kädessä, jalat menossa!"

Teininä meillä oli kamujen kanssa myös yhden biisin räp-yhtye nimeltään Achtung. Se biisi on kyllä loistava! Melkeen voisin tähän sanat laittaa, mut en muista niitä enää ulkoa. Achtungilla oli jopa yksi live-keikka, missä meidät taputettin takas lavalle. Heh, hyväpä siinä vastata "We want more"-huutoihin, et: "Ei meil oo, ku tää yks biisi." Ha-haa! Vedettiin sama sit uudestaan!

Tällä reissulla olisin voinut ottaa valokuvia paljon enemmän, jollei muistikortti olisi ollut täynnä. Muutama hieno luontokuva tuli otettua. Alla yksi niistä.

Valoa ja varjoja

Vaikka metsässä on ihanaa, tällä kertaa pelkäsin ihmeen paljon kohtaavani karhun. Näin nimittäin viikko sitten karhun p*sk*a lähes mökin nurkalla, minkä jälkeen olen tutkinut netistä kaikenmaailman juttuja karhuista. En ole esimerkiksi tiennyt, että karhu tekee yllättävän usein valehyökkäyksiä. En halua ikinä joutua sellaisen kohteeksi! Kuolisin luultavasti siihen paikkaan, kun valtava karhu rynnisi suoraan kohti!

Eiköhän tietysti löydetty revitty ampiaisenpesä, mikä löi lisää vettä myllyyn ja puntti alkoi tutista entistä enemmän. Kovasti yritin bongata karhun jalanjälkiä, mutten löytänyt ainakaan mitään tarkkarajaisia.

Aleksi tutkii entistä pesää.

Lapseni (vielä alle 2v.) jaksoi kävellä yllättävän pitkiä matkoja. Varmasti siksi, kun luonnossa on niin paljon upeaa ihmeteltävää. Ja välillä sai tietenkin syödä eväitä. Nam! Kaikki maistuu luonnossa paremmalta.

Voi kun sitä osaisi lapsen innolla tutkia maailmaa!

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.

Lapsella on kaikki aistit valppaana. Tässä sientä tutkitaan yllättäen makuaistin voimin!

Hämmästyttää, kummastuttaa.

Upea kärpässieni!

Kuvassa ystävän käsi! Oli muuten kamu tehnyt meille aivan mielettömät eväät. Oli sienipiirakkaa, kasvisnyyttejä, pilkottuja vihanneksia, pullaa, marjapiirakoita, mehua, lapselle makkaraa, sinappia, ketsuppia. Nam! Ja KIITOS!!!! Mukana oli myös omat eväät, niin eipä jäänyt nälkä, heh!

Olen jotenkin ihastunut saniaisiin. Tekisi mieli siirtää niitä etupihalle. Mahtaisikohan se onnistua?

Heh, pakko heittää yks mainos: Finrexin! Ennen en ole pahemmin itseäni lääkinnyt, mutta nykyään en viitsi turhaan kivuissa kärvistellä.

On näköjään vierähtänyt tovi viime kirjoituksesta, ja paljon onkin tapahtunut. Kesä oli, kesä meni. Illat on pimentyneet, vedet viilenneet. Tänään kävin jopa ostamassa talvihaalarin pojalleni.

Laitan tähän koosteen kesästä. Eiköhän kuvat kerro taas enemmän kuin tuhat sanaa.

Äitienpäivä ruusu

Ruukut rivissä

Takapihan ensimmäinen kukka

Piristystä lappuhaalareihin

Kirahvit lahkeessa

Tuhosin vähän Marimekon paitaa. (Mulla ei ole mitään tunnesiteitä Marimekkoa kohtaan. Ollan saatu tää paita lahjotuksena.)

Hassut apinat. Tuo ruskea tussi ei ole laadultaan paras mahdollinen. Musta väri myös hieman levisi keltaiselle alueelle.

Marimekko jälleen kohteena! Värit pikkusen taas levis.

Äiti oli liian hidas, eikä saanut kiinni jo kuivattua lasta! Eihän uimista malta lopettaa. <3

Rakkaani hemmotteli minua ja teki hyvää ruokaa.

Pieni, väsynyt merenkävijä kannettu terassille nukkumaan. <3

Yhdistän raparperin kesään. Tässä näkyy myös hoitamaton ruohikko, joka kuvassa vielä on vihreää. Lähes koko kesän nurtsi oli ihan palanut ja pisteli jalkoja. En kastellut pihaa.

Tein myös yhden raparperipiirakan, josta tuli ihan väritön/harmaa. "Moni kakku päältä kaunis." Mun leivonnaisissa vähän päinvastoin. Hyvää oli!

Ulkona on ihanaa maalata!

Tässäpä näitä kesäkuvia. En löytänyt yhtään kuvaa mökiltä, höh! Kännykässä tosin on muisti täynnä, joten eiköhän sieltä muutama mökki- ja pyöräilykuva löydy. Seuraavaksi saakin laittaa syksykuvia!

Alluttajalle tein päiväunia varten housuvaippoja. Yritys hyvä, mutta en taida tykätä. Jotenkin vaikea käyttää ja täyttää (+tyhjätä). Ei saa helposti nostettua ylös, vaikka materiaalit on venyviä (sherpaa ja bambujoustista). Pitäisi ilmeisesti jotenkin leventää kaavaa, jotta sais helpommin puettua. Tuntuu vaan turhalta lisätä kangasta, kun istuvuus on kuitenkin nyt jo hyvä. Äh, en tiedä! Kuinka olette muut tehneet housuvaippoja?

Kaavaa ei ollut, enkä sellaista tehnyt, joten hieman muotopuoli tuli mutta ajaa kyllä asiansa. Ompelukone ei tosin suostunut yhteistyöhön, joten en viitsinyt enempää koristella. Tuokin tähti pitäisi melkein tuosta purkaa. Olen tilannut itselleni haihtuvan merkkaustussin, niin ei ole aina noita tussinjälkiä sotkemassa.

Tässä takaa:

Kiinnitys päheillä KAM-nepeillä:

Onkohan kiinnostus autoja kohtaan pienillä pojilla jotenkin sisäsyntyistä, vai olenko kenties hieman johdatellut lapseni innostumaan kaikenmaailman menopeleistä. Mutta voihan jestas, kuinka paljon lapsi voikaan pelätä kauko-ohjattavaa helikopteria! Helikopteri on vieläpä ihan pieni, mutta jostain syystä järkyttänän pelottava kapistus.

Aleksi on ruvennut pelkäämään ihmeellisiä asioita. Esimerkiksi Fröbelin palikoiden Leijonan metsästys-laulua ei DVD:ltä voi missään tapauksessa katsoa. Koko laps alkaa tärisemään, jos yrittää näyttää sen laulun. Sekin on pelottavaa, jos äiti sanoo: "Kraak!" tai "Bää!". Äitillä on myös pelottava avaimenperä-lehmä, joka sanoo:"Muu!" ja nauraa räkäsesti. Aleksin huoneen nurkassa on suurisilmäinen, huojuva pingviini. Sitä ei uskalla edes katsoa.

Kuvassa Aleksi ryömii pitkässä tunnelissa. Se oli kiva leikki!