on hurjaa pyllynpyöritystä, mutta niin kivaa! Tanssimisesta tulee aina hyvä mieli. Olen iloinen uudesta harrastuksestani!

Toinen ihana ajanviete on tietenkin aarteenetsintä kirppareilla. Tänään vuorossa oli Mankkaalla sijaitseva Akseli. Lapsella oli tarpeeksi eväitä ja oma rakas kummitäti seurana, niin reissu sujui hyvin. Tänään löytöjä oli tarjolla runsaasti, suorastaan ylitarjontaa! Mukaan tarttui jopa itsellenikin vaatetta.

Tämän kaiken sain mukaani hintaan 22€.

ei kannata juoda!! Muuten saattaa seurata uneton yö ja liian suuria ajatuksia. Kun odottelin nukkumattia, miljoona kysymystä pyöri päässä. Tässä muutamia niistä:

Kuinka haluan elämäni elää? Mistä toivon onneni koostuvan? Koska minusta tuli aikuinen? Jäisikö joku kaipaamaan, jos kuolisin? Mitä seuraavaksi? Ja milloin? Mihin aika katoaa? Kuinka olla parempi ihminen? Mitä jää käteen? Kuinka löytää uudelleen se lapsuuden puhdas ilo? Kuka keksii velvollisuudet? Kuinka löytää tasapaino?

Huh, ja tässä oli vaan osa kysymyksistä! Vastaukset olisikin jo luku erikseen.

Eilisestä vielä sen verran, että sain pitää pientä vaavia sylissä! <3 Sitä aina unohtaa, kuinka pieniä pienimmät voivatkaan olla. Oih! Sain myös kylään vaavin äiskän ja iskän, jotka toivat omenapiirakkaa tullessaan. Nam!

 

on hyvä päivä käydä vaikkapa kirpputorilla. Etenkin jos matkat taittaa polkupyörällä tulee sunnuntaista entistä parempi!

Syksy on saapunut Espooseen. Lehdet putoo puista.

 

Käytiin tosiaan katsastamassa Suomenojan uusi Onni-kirppis. En tehnyt yhtään löytöä. Hinnatkin tuntu olevan aika pilvissä. Mukana oli myös hieman nälkäinen ja väsynyt lapsi, mikä rajoitti aarteiden etsintääni. Henkikökunta oli tosi mukavaa!

http://www.ainojaonni.fi/

 

Lapset on aika nopeita. Ainakin Aleksi tuntuu ehtivän salamana paikasta toiseen. Hauska juttu, kun käänsin selän ja laitoin ulkovaatteita naulakkoon, niin eteisestä kuului: "Nam, Nam!"

Allu löysi patongin kauppakassista.

 

Myöhemmin, kun laitoin pyykkejä, löysin saunasta jotain erikoista:

Kuva-arvoitus! Mikä, mikä???

 

Herran Frisbeet saunassa!!!! Oli kuulemma olleet kuraisia, joten pitihän ne pestä ja saada vielä kuivaksikin. On herra innostunut pelaamaan frisbeegolfia. Tuntuu tykkäävän ihan tosissaan kyseisestä lajista. Täytynee lähteä joku kerta mukaan heittelemään.

 

Sunnuntai on tietenkin hyvä päivä tavata ystäviä ja rupatella. Kahvipöydässä mulle tarjottiin kasa vitamiineja, jos vaikka alkais lentsu helpottamaan! Maistoin myös ensimmäistä kertaa elämässäni luumupiirakkaa. Oli hyvää, sopivasti kirpakkaa. Luumuja sain myös kotiinviemiseksi.

 

Kotona oli sitten aika ryhtyä iltapuuhiin. Pakko laittaa viel yks kuva.

Iltatoimiin kuuluu tietenkin hampaiden pesu!

olossa on se hyvä puoli, ettei tartte tehdä mitään. Saa rentoutua, eikä ole kiire mihinkään. Sain olla tänään monta tuntia yksin kotona ja veivata näitä blogipohjia. Taisi vierähtää tunti jos toinenkin, ennen kuin löysin omannäköisen pohjan. (Pitkä tietokoneella istuminen tosin kostautuu entistä pahempana päänsärkynä.)

Tänään on tosiaan ollut aikaa pyöriä kotona ja ihmetellä. Löysin ilokseni teiniajoilta peräisin olevan pienen vihkon, mihin oli ikuistettu ikimuistoinen Hartola-räppi, joka me tyttöjen kanssa keksittiin. Hartolassa on siis meidän kesämökki, missä vietettiin kamujen kanssa muutama ikimuistoinen kesä. En uskalla tähän riimejä raapustaa, jottei kukaan asianomainen loukkaantuisi. On meinaan aika tykkiä tekstiä! Vihkossa oli myös mietelauseita, kuten:

"Sukat kädessä, jalat menossa!"

Teininä meillä oli kamujen kanssa myös yhden biisin räp-yhtye nimeltään Achtung. Se biisi on kyllä loistava! Melkeen voisin tähän sanat laittaa, mut en muista niitä enää ulkoa. Achtungilla oli jopa yksi live-keikka, missä meidät taputettin takas lavalle. Heh, hyväpä siinä vastata "We want more"-huutoihin, et: "Ei meil oo, ku tää yks biisi." Ha-haa! Vedettiin sama sit uudestaan!

on ihanaa! Rakastan luonnossa retkeilyä! Liikkeelle lähettiin Pirttimäen ulkoilualueen luota, ihan hiekkatietä pitkin, kun oli kerran rattaat mukana. Viime reissulla mentiin jotain pientä metsäpolkua, mikä oli aika raskasta rattaiden kanssa. Silloin tuli kyllä aika hiki, kun yritettiin kantaa kivikkoisissa ylämäissä rattaita ja kaikkia mukana olleita kamoja. Sen retken jälkeen oli ihan voittajaolo.

Tällä reissulla olisin voinut ottaa valokuvia paljon enemmän, jollei muistikortti olisi ollut täynnä. Muutama hieno luontokuva tuli otettua. Alla yksi niistä.

 

Valoa ja varjoja

 

Vaikka metsässä on ihanaa, tällä kertaa pelkäsin ihmeen paljon kohtaavani karhun. Näin nimittäin viikko sitten karhun p*sk*a lähes mökin nurkalla, minkä jälkeen olen tutkinut netistä kaikenmaailman juttuja karhuista. En ole esimerkiksi tiennyt, että karhu tekee yllättävän usein valehyökkäyksiä. En halua ikinä joutua sellaisen kohteeksi! Kuolisin luultavasti siihen paikkaan, kun valtava karhu rynnisi suoraan kohti!

 

Eiköhän tietysti löydetty revitty ampiaisenpesä, mikä löi lisää vettä myllyyn ja puntti alkoi tutista entistä enemmän. Kovasti yritin bongata karhun jalanjälkiä, mutten löytänyt ainakaan mitään tarkkarajaisia.

 

Aleksi tutkii entistä pesää.

 

Lapseni (vielä alle 2v.) jaksoi kävellä yllättävän pitkiä matkoja. Varmasti siksi, kun luonnossa on niin paljon upeaa ihmeteltävää. Ja välillä sai tietenkin syödä eväitä. Nam! Kaikki maistuu luonnossa paremmalta.

Voi kun sitä osaisi lapsen innolla tutkia maailmaa!

 

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.

 

Lapsella on kaikki aistit valppaana. Tässä sientä tutkitaan yllättäen makuaistin voimin!

 

Hämmästyttää, kummastuttaa.

 

Upea kärpässieni!

 

Kuvassa ystävän käsi! Oli muuten kamu tehnyt meille aivan mielettömät eväät. Oli sienipiirakkaa, kasvisnyyttejä, pilkottuja vihanneksia, pullaa, marjapiirakoita, mehua, lapselle makkaraa, sinappia, ketsuppia. Nam! Ja KIITOS!!!! Mukana oli myös omat eväät, niin eipä jäänyt nälkä, heh!

Olen jotenkin ihastunut saniaisiin. Tekisi mieli siirtää niitä etupihalle. Mahtaisikohan se onnistua?