on ihanaa! Rakastan luonnossa retkeilyä! Liikkeelle lähettiin Pirttimäen ulkoilualueen luota, ihan hiekkatietä pitkin, kun oli kerran rattaat mukana. Viime reissulla mentiin jotain pientä metsäpolkua, mikä oli aika raskasta rattaiden kanssa. Silloin tuli kyllä aika hiki, kun yritettiin kantaa kivikkoisissa ylämäissä rattaita ja kaikkia mukana olleita kamoja. Sen retken jälkeen oli ihan voittajaolo.

Tällä reissulla olisin voinut ottaa valokuvia paljon enemmän, jollei muistikortti olisi ollut täynnä. Muutama hieno luontokuva tuli otettua. Alla yksi niistä.

 

Valoa ja varjoja

 

Vaikka metsässä on ihanaa, tällä kertaa pelkäsin ihmeen paljon kohtaavani karhun. Näin nimittäin viikko sitten karhun p*sk*a lähes mökin nurkalla, minkä jälkeen olen tutkinut netistä kaikenmaailman juttuja karhuista. En ole esimerkiksi tiennyt, että karhu tekee yllättävän usein valehyökkäyksiä. En halua ikinä joutua sellaisen kohteeksi! Kuolisin luultavasti siihen paikkaan, kun valtava karhu rynnisi suoraan kohti!

 

Eiköhän tietysti löydetty revitty ampiaisenpesä, mikä löi lisää vettä myllyyn ja puntti alkoi tutista entistä enemmän. Kovasti yritin bongata karhun jalanjälkiä, mutten löytänyt ainakaan mitään tarkkarajaisia.

 

Aleksi tutkii entistä pesää.

 

Lapseni (vielä alle 2v.) jaksoi kävellä yllättävän pitkiä matkoja. Varmasti siksi, kun luonnossa on niin paljon upeaa ihmeteltävää. Ja välillä sai tietenkin syödä eväitä. Nam! Kaikki maistuu luonnossa paremmalta.

Voi kun sitä osaisi lapsen innolla tutkia maailmaa!

 

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.

 

Lapsella on kaikki aistit valppaana. Tässä sientä tutkitaan yllättäen makuaistin voimin!

 

Hämmästyttää, kummastuttaa.

 

Upea kärpässieni!

 

Kuvassa ystävän käsi! Oli muuten kamu tehnyt meille aivan mielettömät eväät. Oli sienipiirakkaa, kasvisnyyttejä, pilkottuja vihanneksia, pullaa, marjapiirakoita, mehua, lapselle makkaraa, sinappia, ketsuppia. Nam! Ja KIITOS!!!! Mukana oli myös omat eväät, niin eipä jäänyt nälkä, heh!

Olen jotenkin ihastunut saniaisiin. Tekisi mieli siirtää niitä etupihalle. Mahtaisikohan se onnistua?