Kukkuu! Olis mielenkiintosta kuulla, kuinka kauan muiden lapsilla on kestänyt piiloleikin ymmärtäminen! ;) Hassua, kuinka laps ei pysty hetkeäkään pysytellä keksimässään piilossa. Huvittavaa on myös se, kun laps luulee olevansa hyvässä piilossa mennessään verhon taakse ihan äidin silmien alla. "Pistää päänsä piiloon, luulee ettei nää..." Ja kuinka kutkuttavan jännittävää voikaan olla piilosilla olo. Voi sitä riemua!

Onkohan kiinnostus autoja kohtaan pienillä pojilla jotenkin sisäsyntyistä, vai olenko kenties hieman johdatellut lapseni innostumaan kaikenmaailman menopeleistä. Mutta voihan jestas, kuinka paljon lapsi voikaan pelätä kauko-ohjattavaa helikopteria! Helikopteri on vieläpä ihan pieni, mutta jostain syystä järkyttänän pelottava kapistus.

Aleksi on ruvennut pelkäämään ihmeellisiä asioita. Esimerkiksi Fröbelin palikoiden Leijonan metsästys-laulua ei DVD:ltä voi missään tapauksessa katsoa. Koko laps alkaa tärisemään, jos yrittää näyttää sen laulun. Sekin on pelottavaa, jos äiti sanoo: "Kraak!" tai "Bää!". Äitillä on myös pelottava avaimenperä-lehmä, joka sanoo:"Muu!" ja nauraa räkäsesti. Aleksin huoneen nurkassa on suurisilmäinen, huojuva pingviini. Sitä ei uskalla edes katsoa.

Kuvassa Aleksi ryömii pitkässä tunnelissa. Se oli kiva leikki!